Olen uudelleen aloittanut hevosten parissa puuhastelun esikoisen jälkeen vuonna 2004. Silloin oli luonnollista siirtyä ratsastuskoulusta ja kilpailumaailmasta yksityishevosten pariin, jolloin tallilla käyminen oli joustavampaa. Erilaisten hevosten ratsastamisessa arvostan sen monipuolisuutta ja ainutkertaisuutta, vaikka yhden hevosen kanssa ei kovin syvällistä suhdetta voikaan luoda. Silloin itseisarvona oli ratsastus.
Ajan kuluessa ja elämäntilanteiden muuttuessa alkoi kypsyä ajatus siitä, että hevosten kanssa voi tehdä jotain muutakin… myös kaipuu siihen, että suhde hevoseen voisi olla syvempi, alkoi nousta entistä tärkeämmäksi. Aloin tutustua luonnolliseen hevosmiestaitoon ja ”hevoskuiskaukseen” 2010. Tuolloin nuo olivat vielä melko yksiselitteisiä juttuja. Variaatioita ei ollut jokaisen makuun ja tyyliin sopiviksi. Vähemmän puhuttiin hevosen ja ihmisen tunteista ja niiden vaikutuksesta toistensa käytökseen. Myös herkät etelänmaalaiset rodut olivat pujahtaneet sydämeeni. Viimeinen niitti taisi olla nykyään hyvän ystäväni silloinen lusitano-ori. Pääsin tuon herkän komistuksen kanssa jo ihan uudelle tasolle. Siitä se homma sitten lähti omille urilleen.
Kävimme kolmivuotisen, Piet Nibbelinkin Deepening in horselanguage -koulutuksen ihanien, nykyisten ystävieni kanssa. Matka oli todella syvällinen ja syventävä, eikä siitä voi olla kuin äärettömän kiitollinen. Hevoset opettivat meille hevosista paljon ja ihmisistä sitäkin enemmän. Se, kuinka ihmisen keho liikkuu hevoseen nähden, on erityisen tärkeää. Kehollamme puhumme hevosille. Ihminen kerää kehoonsa elämäänsä sen kaikkine kauneuksineen ja haavoineen. Ne muuttavat kehoamme ja sen käyttöä kulloiseenkin tarkoitukseen sopivaksi. Useimmiten lukiten, turruttaen, jäykistäen tai sulkien pois jotain, jotta meillä olisi hyvä olla. Kompensaatio on kehon elinehto. Ihmisen kehon jäykkyydet ovat inhimillistä, mutta epäselvää hevoselle.
Deepeningin kanssa oli luontevaa alkaa harrastaa oman kehon tietoisuuden lisäämistä. Kokeilin joogaa puolisen vuotta, mutta päädyin harrastamaan qi gongia vuonna 2012 ja senkin kanssa olen edelleen samalla tiellä. Liikemeditaatio on ollut itselleni sopivaa harjoitusta muiden kehon, mielen ja sielun hallintaan tähtäävien harjoitusten lisäksi. Oman kehon lukkojen aukominen ja erilaisten kehonosien tunnistaminen on edelleen syventänyt matkaani.
Ensihevoseni Tino oli se, jonka hankin ”koska sillä on niin kauniit silmät” (kuten näin jälkeenpäin tiedän, että yleisesti juuri tuollaisella perusteella hevosia hankitaan). Vuosi taisi olla 2011, jolloin Tino oli 7-vuotias. Tuo herkkä, hyvin reaktiivinen ja kaunis ruuna tuli opettamaan minulle lisää. Sille ei riittänyt ”hevoskuiskaus”. Oli jatkettava opintoja.
Noora Ehnqvistin kehotietoisuus ja sielukkuus yhdistyvät Zensitiveksi. Zensitive-matka on kaksivuotinen, jossa yhdistyy kehotietoisuus ja hevosen kanssa läsnäolo. Hevosen kanssa etsitään yhteistä olemassaoloa. Keskustelu ja tunne ovat kaksisuuntaisia, molemminpuolista. Omalla kohdallani se on tarkoittanut deepeningistä vielä syvemmälle menemistä. Vielä enemmän siinä omassa sisimmässään olemista. Itse kuvailen sitä ”omassa tulessaan olemiseksi” (positiivisessa mielessä). 2018 jatkoimme samalla porukalla zensitive matkaamme tuon ensimmäisen kahden vuoden jälkeen.
Oman kehon ja tämän omanlaisensa hengellisyyden tai sielullisuuden kehittämisen ohessa on tietysti kulkenut ratsastus ja sen kehittäminen. Olen käynyt useilla centered riding kursseilla ja tunneilla. Opettajina ovat olleet mm. Lotta Söderström Ruotsista, Peggy Brown Amerikasta ja myös Amerikkalainen Judy Cross Strehlke. Klassista ratsastusta olen opiskellut mm. Sarah-Jane Clarken luona Espanjassa sekä hänen tunneillaan Suomessa. Akateemiseen ratsastustaiteeseen olen saanut tutustua monien opettajien kursseja seuraten (kiitos Sara Autelon aktiivisuudelle tuoda opettajia Suomeen) ja osallistuen mm. Ylvie Frossin kursseille. Ylvie sopii tässä vaiheessa hyvin elämääni ratsastuksen opettajana.
Linda Tellington-Jonesin mielenkiintoinen ajatus hevosten luokittelusta erilaisiksi luonteenpiirteiksi teki vaikutuksen, mistä johtuen tutustuin hänen oppeihinsa. TTouch:illa hevosta tuetaan pehmeästi omaan tasapainoonsa ja tunnistamaan kehonsa. Siinä käytetään erilaisia kosketuksia hevosen keholla, ihmisessä sekä paljon apuvälineitä. Itseisarvo ei ole apuvälineissä vaan siinä, miten hevonen niihin suhtautuu. Kuinka hevonen saadaan itse kantamaan kehonsa ja tietää jalkojensa sijainnin. TTouchiin olen päässyt tutustumaan syvällisen viiden päivän pintaraapaisun Bibi Degnin johdolla sekä lyhyen kahden päivän kertauksen Danielle Dibbensin kanssa. Siitä on jäänyt paljon vaikutteita tapaani toimia erilaisissa tilanteissa.
Luonto-ohjaajaksi (ammattitutkinto) opiskelin jouhevasti muun elämän ohella. Valmistuin Hevostoimijaksi virallisesti vuoden 2017 lopussa. Opinnoissa painotettiin sydäntänikin lähellä olevia asioita: hevosavusteista toimintaa, erityisryhmien ohjaamista ja green carea. Opintojen myötä konkretisoitui ja tarkentui se, kuinka luonto ja hevoset voimauttavat pelkästään olemalla siinä. (Mistä luonnollisesti seuraa kysymys, olemmeko siinä?) Pienten tehtävien ja toiminnan ohjaamisella voidaan jo saada ihmeitä aikaan. Luontoretkien, -hetkien ja erilaisen hevostoiminnan järjestäminen tuli tutuksi siinä, missä hevosten hoito ja hyvinvoinnista huolehtiminenkin. Luonnon tuntemus on osa opintoja.
Vuonna 2017 kävin Katariina Alongin Coaching with Connection istuntaopettajavalmennuksen (mikä ei tosiaan jää ainoastaan istuntaan). CwC:ssä nähdään asiat biomekaanisesta vinkkelistä. Onko ihminen suora? Onko hevonen (ja satula) suora? Liikummeko suorassa ja pystymmekö toimimaan hevosen liikkeessä vakaasti, mutta puristamatta tai jännittämättä jotakin kohtaa? Entä onko kehomme hevosen kehoon nähden optimaalisessa asennossa, jotta kipeyttäisimme ja rajoittaisimme mitään mahdollisimman vähän. Hevosen selässä istuminen on aina kompromissi. Hevosta ei ole luotu kantamaan ihmistä, eikä ihmiskehoa istumaan hevosen selässä.
Istuntaopetus kulkee käsi kädessä aiempien oppieni kanssa. Jotta voit istua suorana ja vakaana, häiritsemättä hevosta, on sinun tunnettava kehosi. Sama asia, mikä pätee työskenneltäessä hevosen kanssa maasta käsin. Kehon liikkuvuuden ja lihaskireyksien tiedostaminen taas vievät edelleen pidemmälle itseen sisälle. Ihminen on ihana ja ihmeellinen kokonaisuus, minkä älykkyyttä itsessään ei voi yhtään väheksyä.
Tammikuussa 2019 itsen kehittäminen on ottanut uuden ja ison askeleen NLP:n myötä. Neuro Linquistic Programming (NLP) kurssi avasi aivan uudet ovat lingvistiikkaan ja ihmisen mieleen. Edelleen tunnen, kuinka mielettömän hieno matka intensiivikurssi oli. Olen liekeissä aiheesta. Kuinka paljon ihmiseen voikaan vaikuttaa tiedostamattoman mielen kautta… Kuinka helppoa monien suurilta tuntuvien asioiden korjaaminen onkaan juuri tiedostamattoman mielen puolella. Ah! Yhdistän NLP:hen kaiken sen lämmön, kokemuksen ja opin, mitä vuosien varrella olen kerännyt ja sillä luodaan ihmisistä vieläkin timanttisimpia! Ammattinimikkeeltä olen Licenced practitioner of NLP®.
En usko ikinä olevani valmis tältä opintieltä. Jano uusien asioiden ymmärtämiseen on valtava. Maailmassa on niin paljon kaunista ja erilaista, ettei siihen voi ikinä kyllästyä.
Pähkinän kuoressa:
Deepening in horselanguage -Hevoskuiskaaja,
Zensitive-matkaaja, Luonto-ohjaaja: Hevostoimija,
Coaching with Connection -istuntaopettaja,
Licenced practitioner of NLP® ja
syvällisesti elämää tulkitseva omanpolun kulkija